Turun saariston sote-palveluiden parantaminen paikallisilla osuuskunnilla
Sosiaali- ja terveysalalla on Suomessa huomattavan vähän osuuskuntia, vain 63 kpl vuonna 2021, ja Varsinais-Suomessa ei tiettävästi ole yhtään. Hyvinvointialueille siirtyminen asettaa uudenlaisia haasteita palveluiden järjestämiselle ja tuottamiselle. Osuuskuntamalli tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon tuottaa sote-alan palveluita tasa-arvoisesti, paikallisesti ja kustannustehokkaasti.
Suomessa on käynnissä yksi historiamme merkittävimmistä sote-uudistuksista. Hyvinvointialueille kaivataan ketteriä palvelun tuottajia. Palvelujen kysynnän kasvaessa, erityisesti väestön ikääntymisen ja asiakkaiden ongelmien monimutkaistumisen vuoksi, hyvinvointialueilla tarvitaan panostusta julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin muodostamaan arvoverkostokumppanuuteen. Osuuskunta on varteenotettava vaihtoehto arvoverkostokumppanuudessa.
Osuuskunta
Osuuskunta on jäsentensä omistama, demokraattisesti johdettu yhteisö. Osuuskunnassa yrittäjyys on yhdessä tekemistä, mukana olevien henkilöiden osaamisen yhdistämistä. Osuuskuntamallin arvofilosofian (demokratia, solidaarisuus, yhteistoiminta) lisäksi mallia on pidetty työntekijöiden näkökulmasta ketteränä ja vapauksia antavana. Osuuskuntamuotoinen yrittäjyys voi olla yksi keino pitää osaajat alalla, joko osuuskunnan jäseninä tai työntekijöinä, sen joustavuuden ja työntekijälähtöisyyden vuoksi. Osaava henkilöstö on organisaation tärkein pääoma ja työntekijäomisteisuus on eräs keino sitouttaa ja motivoida työntekijöitä. Yritystoiminnan voittoja voidaan sijoittaa jäsenten ja työntekijöiden hyvinvointiin ja palkkoihin. Paikalliset osuuskunnat ovat myös pienten paikkakuntien työllistäjiä ja elinvoiman turvaajia.
Pienet paikalliset yksiköt kustannustehokkaita
Työskentely saariston olosuhteissa edellyttää sote-ammattilaiselta paikallista tuntemusta, erityistaitoa ja tietoa. Osuuskuntamallin avulla voidaan vastata saariston asukkaiden tarpeisiin. Turun saariston erityispiirteitä ovat muun muassa kaksikielisyys, voimakkaasti ikääntyvä väestö, työikäisten poismuutto, vapaa-ajan asukkaiden suuri määrä sekä maantieteellisesti laajoille alueille sijoittuneet harvaan asutut saaret.
Laskimme haja-asutusalueiden, kuten saariston, sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen kustannuksia simuloidulla mallilla. Simuloinnissa mallinnettiin erityisesti kotiin vietäviä palveluita, koska saariston väestö ikääntyy ja tarvitsee yhä enemmän tällaisia palveluita. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palvelun siirtäminen kauemmas palveltavalta alueelta aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Esimerkiksi simuloidulla alueella 30 asiakkaan palveleminen edellyttää neljää työntekijää tukikohdan ollessa alueen keskellä. Jos palvelu siirretään selkeästi alueen ulkopuolelle, saman palvelun tarjoaminen edellyttää jopa 20 työntekijän työpanosta, jolloin entistä suurempi osa työajasta menee työntekijöiden matkoihin. Simuloidun mallinnuksen perusteella voidaan päätellä, että kustannustehokkain tapa tuottaa palvelut haja-asutusalueelle on käyttää suhteellisen pieniä alueella sijaitsevia yksiköitä.
On tärkeää keskustella avoimesti arvoperustaisen palveluiden tuottamisen mallin tarpeesta sote-uudistuksen alkumetreillä ja ymmärtää, että haja-alueiden tasa-arvoisen palveluiden tuottaminen on merkittävästi kalliimpaa kuin keskusalueilla.
KIRJOITTAJAT:
Susanna Mört, TtT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
Sini Eloranta, TtT, dosentti, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
LISÄTIETOA AIHEESTA: